Olin jälleen kuluvalla viikolla neuvolassa normaalilla kontrollikäynnillä. Usein puhutaan odottavan äidin painonnoususta, kuinka paljon sitä painoa pitäisi tulla ja taas kuinka paljon ei saisi tulla. Ja liikunnasta raskausaikana. Itse en tässä raskaudessa ole ottanut painon nousun suhteen liiemmin paineita, koska pidän koko ajan huolta siitä että syön terveellisesti, monipuolisesti ja säännöllisesti sekä liikun niin paljon kuin pystyn. Painoa tulee siis sen verran kuin mitä tulee.

Miten sitten tuon liikunnan kanssa? Monia pohdituttaa aihe. Kuinka paljon pitäisi liikkua vai pitäisikö nyt plussatuloksen saatuaan vain levätä seuraavat yhdeksän kuukautta? Mitä lajeja uskaltaa harrastaa ja kuinka usein? Saako sykkeet nousta kuinka korkealle?

Raskausaikana odottavan äidin suositellaan jatkavan liikunnan harrastamista mahdollisimman pitkään raskauden edetessä. Useimmat voivat jatkaa normaalisti aiempia harrastuksiaan, kuten lenkkeilyä, tanssia, ryhmäliikuntatunneilla käymistä tai kuntosaliharjoittelua sovelletusti. Liikunta tekee hyvää niin äidille kuin vauvallekin. Jos ennen raskautta ei ole harrastanut liikuntaa, suosittelen itse ehdottomasti sen aloittamista raskaana olessa, lempeästi ja kevyesti, itselle mieluisalla tavalla. Palautuminen raskauden jälkeen on huomattavasti nopeampaa ja eritoten liikunnalliseen moodiin on helpompi totuttautua kun sitä on tehnyt jo raskauden aikana. Ja totta vie tiedän mistä puhun kahden lapsen synnyttäneenä.

 

raskauskuva 1

Raskausaikana naisen kehossa tapahtuu paljon fysiologisia muutoksia johtuen muun muassa hormonitoiminnan muutoksista sekä kasvavasta vatsasta. Nivelsiteet ja kehon tukikudokset löystyvät ja luisia rakenteita yhdistävät rustorakenteet joutuvat antamaan periksi ja venymään. Keskivartalon osalta vatsalihakset kokevat suurimmat muutokset raskausaikana. Näiden harjoittamisen kanssa raskauden jälkeen tuleekin olla erityisen tarkkana ja varmistaa että lihakset ovat palautuneet takaisin omille paikoilleen. Toinen juttu on sitten lantionpohjanlihasten harjoittaminen, mitä olisi hyvä jo ihan odotusaikana tehdä mahdollisimman paljon.

Koska oma kolmas odotukseni on ollut huomattavasti aiempia raskauksia vaativampi, olen joutunut monesti tilanteeseen, jossa parhaimpina päivinäni joudun motivoimaan itseäni liikkumaan. Kun on taukoa takana, niin sen huomaa kyllä jo ihan henkisestikin. Motivointi on vaikeaa ja tekosyitä on helppo keksiä.

Siksi olenkin ollut itselleni armollinen. Hyvinä päivinä ei aina välttämättä tarvitse tehdä 100 % suoritusta, vähempikin riittää. Tärkeintä on, että tekee jotain. Jälkeenpäin tuleva olo kuitenkin palkitsee vaivannäön.

Maaret_valmis-32

ps. loppukevenny: Neuvolassa tiedusteltiin onko turvotusta. Tähän totesin sen enempää ajattelematta, että ei, muutoin kuin keskivartalossa. Tämä sai aikaan hilpeän naurun, kun itsekin tajusin kuinka huvittava vastaukseni oli. Keskivartalon varmasti kuuluu olla turvonnut odotuksen aikana J Aivot ovat jo osittain varmaan lomalla tässä vaiheessa raskautta J

 

Aurinkoa viikonloppuunne!