Sokeri. Se kaiken pahan alku ja juuri.

Kuinka moni teistä lisäkseni kamppailee sokeririippuvuuden kanssa? Olen tästä asiasta aiemminkin kirjoittanut ja jälleen löydän itseni kamppailemasta saman riippuvuuven kanssa. Tältäkö alkoholiriippuvaisestakin tuntuu?

Tiedätkö tunteen, kun ilta saapuu ja ajattelet, että otan ihan vain muutaman namin tästä (usein lasten) pussista? Hetken kuluttua yllätät itsesi uudelleen saman pussin kimpusta. Lopun tiedättekin.

Moneen otteeseen on sanonut, että en kiellä itseltäni mitään ja pyrin kultaiseen keskitiehen. Olen kuitenkin viime aikoina huomannut, että sokerin kanssa en pysty tähän. Koukuttava vaikutus on liian suuri.

Sitä paitsi olo, jonka sokeri tuo, ei ole laisinkaan kiva. Itsessäni huomaan ärtyneisyyttä, turvotusta ja tunkkaisen olon. Etenkin, jos nameja on tullut syötyä vähän enemmän.

Olisin valmis kokeilemaan ns. vaihtoehtoisia herkkuja, mutta niissä se suurin vaikeus on juurikin vaikea saatavuus. Karkit on helppo napata kauppareissulla kärryyn. Viime viikolla etsin kissojen ja koirien kanssa paikallisista kaupoista raakasuklaata, mutta Turusta vasta löysin. Olisihan toki voinut itse alkaa hommiin, mutta siihen se juuri itselläni usein kaatuukin. Proteiinipatukat ovat toimineet suhteellisen hyvinä korvikkeina, mutta eivät nekään pidemmän päälle ole sitten olleet riittävän hyvä vaihtoehto.

Kirjoitin aiemmin täällä Aurinkoisen olon herkkuresepteistä – nyt vain pitäisi ottaa ne käyttöön. Ja tämä ”käyttöönotto” itselläni tuottaa haastetta, kun aikaa on rajallisesti.

Onko teillä hyviä vinkkejä jakoon, omakohtaisia kokemuksia sokeririippuvuuden taltuttamisesta? Miten te olette korvanneet namit?

Joulu tulossa ja jo etukäteen mietin millä varustan kaappimme, etten sorru suklaaövereihin.