Itselläni tuli vuoden vaihtumista ja joulua tuli juhlistettua perheen kanssa hyvin syöden ja hieman myös juoden. Nautin hyvästä ruoasta ja juomasta ja etenkin pienten lasten vanhempana juhlahetket kun muuten ovat harvassa, niin vuoden lopussa on ihana nautiskella ajan kanssa.

Vuoden ensimmäisenä päivänä sitten päähäni hiipi ajatus miltä tuntuisi olla juhannukseen saakka ilman yhtään karkkia. Ajatus tuntui tosiaan hyvältä aamulla, mutta jo iltaa kohden aloin kyseenalaistamaan koko juttua miehelleni.

Tiedätkö miksi?

Siksi, etten pystynyt ajattelemaankaan päivän aikana mitään muuta. Päivän aikana ajatukset täyttyivät irtokarkeista ja suklaasta, vaikken edes juurikaan koskaan syö suklaata, edes jouluna!  Kaupassa käydessäni oikein kunnolla tiirailin irtokarkkihyllyn tarjontaa.

Miksi ihmeessä kieltäisin itseltäni karkit, kun en muutenkaan usko elämässä ehdottomuuteen? Neuvon kaikkia asiakkaitanikin niin, etteivät kieltäisi itseltään mitään. Yksikään laihdutuskuuri tai hyvinvointiprojekti ei kaadu siihen, syökö pitsaa ja karkkia. Kyse on siitä, kuinka usein ja kuinka paljon niitä nautiskelee.

Luultavasti siis tänäkin vuonna etsin itselleni karkin suhteen sen kultaisen keskitien ja pysyn sillä. Joskus vähän varmasti oikaisen ja toisinaan taas ajelen pitkään ilman.