Seuraan sosiaalisessa mediassa hyvinkin erityyppisiä henkilöitä aina modernista sisustajasta liikuntapuolen vaikuttajiin. Nykyisin pääpaino on luonnollisestikin enemmän liikunnassa, koska aika on rajallista ja some helposti ahmaiseen mukaansa ja joskus huomaan olevani luuri kädessä useammin kuin pitäisi.

Viime aikoina olen huomannut itsessäni ihan uusia piirteitä, nimittäin takaapäin hiipivän kateuden tunteen. Meneekö oikeasti kaikilla muilla noin hyvin ja eikö elämässä ole niitä normaalin ihmisen haasteita? Vai näytetäänkö somessa vain sitä puhdasta puolta ja jätetään ongelmat ja haasteet avaamatta? Sillä en usko, että kenenkään elämä olisiko koko ajan auringonpaistetta vaan mukaan mahtuu myös alamäkiä.

Toisaalta millainen oma sosiaalisen median minäni sitten on? Harvoin itsekään jaan niitä kurjimpia hetkiä. Kolmen pienen lapsen äitinä arki on usein vaativaa ja välillä tuntuu ettei puolisollekaan jaksa olla se herttaisin itsensä. Aika on koko ajan kortilla ja joku joutuu vuoroin joustamaan viiden hengen perheessä.

Todellisuus kuvan takana: Kolme lasta juoksi jaloissa ja pienin veti kovat itkupotkuraivarit kun ei päässyt syliini. Ihme tyyneys pään sisällä kuitenkin säilyi.

Kohdatessani näitä kateuden tuntea mietin miksi näin tunnen. Ehkä se on vain hetkellinen fiilis, joka katoaa taas kun aurinko paistaa? Huomaan, että silloin kun omassa elämässä on kivalla tavalla kiire, niin saan eri tavoin inspiraatiota muista. On ihanaa lukea postauksia, joissa huomaa hyvän energian ja se tarttuu myös minuun! Ja sitähän some parhaimmillaan on – kokemusten ja hyvän olon jakamista! Ja se missä monet sosiaalisen median vaikuttajat tänä päivänä ovat, se menestys ei ole tullut ilmaiseksi. Se on varmasti vaatinut paljon työtä ja uhrauksia, kuten mikä tahansa korkeammalle asetettu tavoite vaatii. Tämänkin asian tiedostaminen ruokkii osaltaan minua, sillä mikään ei tule ilmaiseksi ja omien tavoitteiden eteen pitää tehdä töitä. Pieniä asioita kohti sitä suurempaa.

Oma tavoitteeni sosiaalisessa mediassa on jakaa inspiraatiota, hyvää fiilistä, energiaa ja boostata muita vanhempia ja aikuisia liikkumaan ja tekemään terveellisiä valintoja arjen keskellä. Elämästä ja liikunnasta ei kannata tehdä liian vakavaa; välillä voi nostaa skumppalasin ja syödä pitsaa. Toivottavasti olen tässä ainakin osittain onnistunut! Jatkossakaan en usko siis jakavani niitä kurjimpia hampaiden kiristelyhetkiä. Mutta teidän on hyvä tietää, että täälläkin niitä on. Ihan kuten meillä kaikilla. Pääasia on kuitenkin yrittää pitää se positiivinen boogie päällä suurimman osan ajasta.