Olen innoissani! Todella innoissani! Näin innoissani en ole ollut vähään aikaan. Nimittäin tässä kävi vähän hassusti.

Kolmesta tyttärestäni yksi päätti viime syksynä noin vuosi sitten lähteä kokeilemaan taitoluistelua. Muutaman kerran luistelukoulun jälkeen häneltä kysyttiin halukkuutta siiryä muodotelmaluisteluryhmään ja tytär rakastui joukkueen voimaannuttavaan vaikutukseen.

Tänä syksynä saattelin jäälle myös keskimmäisen tyttäreni, joka on tanssillisiin lajeihin taipuvainen. Hänkin rakastui.

No entäs sitten minä? Seurassamme aloitti tänä syksynä myös aikuisluistelija harrastajille suunnattu ryhmä. Päätin itse lähteä mukaan testaamaan ja luonnollisesti olla esimerkkinä muille vanhemmille hallituksen edustajan roolissa.

Kuinkas sitten kävikään?

Ajattelin ensin, että menen käväisemään ensimmäisissä treeneissä. Kaivoin kaapista kunnon vanhat retro luistimeni ajalta miekka ja kivi. Muistaakseni minä en ole koskaan aikuisiällä muita luistimia omistanutkaan. Perinteiset markettiluistimet, jotka vanhempani olivat minulle hankkineet luultavasti yläasteikäisenä. Luistimien sisällä lukee vieraan tytön nimi, joten käytettynä mitä luultavammin.

Astelin jäälle. Pelonsekaiset tunteet velloivat vatsassani, sillä jää oli juuri ajettu ja pelkäsin loukaantuvani. Ryhmässä oli itseni lisäksi muutamia luistelijoita, itseäni huomattavasti taitavampia, mutta en antanut sen haitata. Jokainen sai hyvin myös henkilökohtaista ohjausta.

Into nousi pikkuhiljaa kun sain jäällä varmuutta lisää ja lisää. Tunnin jälkeen olin todella innoissani!  Mutta vielä enemmän innoissani olin seuraavalla viikolla toisen tunnin jälkeen, jolloin sain kokeilla jäällä oikeita taitoluistimia! Eihän markettiluistimia voi verratakaan aitoihin luistimiin! Ero oli merkittävä!

On mahtavaa, että näin aikuisiällä voi löytää uuden lajin, josta on innoissaan ja minkä seuraavia harjoituksia oikein odottaa!

Kannustaisinkin meitä kaikkia aikuisia näin oman kokemukseni kautta lähteä ennakkoluulottomasti kokeilemaan uusia lajeja. Monesti meitä rajoittaa omat mielikuvat ja rajoitukset, kuten en osaa, olen liian vanha, en kuitenkaan opi, liian vaarallista, mitähän muut ajattelevat, en ole riittävän hyvä.

Unohda rajoitukset! Heitä ne roskakoriin ja anna itsellesi lupa kokeilla uusia asioita, vaikka oletkin aikuinen! Ei kaiken tarvitse mennä kuin oppikirjoissa, vaan yrityksen ja erehdyksen kautta. Me voimme aikuisina oppia uusia asioita ihan yhtälailla ja ottaa malia lapsista! Tarkoitushan on nimen omaan nauttia ja harrastaa, ei tulla ammattilaiseksi!

Kävin tänään Turussa testaamassa itselleni uusia, ensimmäisiä, taitoluistimia. Myyjä kysyi minkä tasoinen luistelija olen. Vastasin, että olen puhdas harrastelija, aloittelija, en osaa mitään. ”Onko tarkoitus tehdä hyppyjä”, myyjä kysyi.

”Ei vielä, mutta tavoitteena että (ehkä) joskus”, hymyilin vastauksesi.

Tästä se lähtee ihanan opettajan, Marjon avustuksella

 

Pikkuhiljaa pikkuhiljaa

 

Ihanan innostavaa viikkoa,
Maaret